Ehkä vähemmän onkin enemmän

Suhde-elämäni ja ennen kaikkea ajatukseni, asenteeni ja ihanteeni siihen liittyen ovat olleet kovassa myllerryksessä kesän ja syksyn ajan. Olen katsonut peiliin, pohtinut lapsuuttani ja siellä koettujen asioiden vaikutusta valintoihini vanhemmalla iällä. Olen mielestäni löytänyt loogisia syy- seuraussuhteita monille asioille ja muun muassa sille miksi päädyin suhteeseen psyykkisesti epävakaan ihmisen kanssa. Olen päättänyt tästä eteenpäin valita toisin. Ja nimenomaan valita tietoisesti yrittäen heikentää alitajunnan mahtia valinnoissani.

Olen alkanut haluamaan yhtä parisuhdetta. Monogamista, vaikka vähän tylsää, mutta ennen kaikkea turvallista ja kestävää suhdetta. Joustavuuteni ja avoimuuteni tuskin katoavat mihinkään, mutta niitä voi hyödyntää elämässä monella tavalla ja juuri nyt en ole kiinnostunut käyttämään voimavarojani poikkeuksellisen monimutkaisiin suhdekuvioihin. Käytän sen energian johonkin muuhun.

Vähensin deittailua ja kun reilu kuukausi sitten tapasin erään hurmaavan ja kiltin miehen, päätin että tapailen vain häntä ja katson tämän ihan rauhassa loppuun asti. Keskityn kerrankin yhteen asiaan kerrallaan.

Vapaa

Tänään, vihdoin, tiedän että olen vapaa. Neljä kuukautta asian märehtimistä, surua, kipua, ahdistusta, järkytystä jopa häpeää. Tänään huomasin, että voin tarkastella suhdettamme asiana joka kuuluu kokonaan menneisyyteen. Asiana jolla ei ole enää mitään vaikutusta nykyhetkeen. Minulla ei ole enää tunneyhteyttä häneen eikä hänen kanssaan tapahtuneisiin asioihin. Olen vapaa ja valmis johonkin parempaan.

Havaintoja epäterveestä avoimesta suhteesta III

Olen ollut kärkäs kritisoimaan sitä miten ihmiset pysyvät paskoissa parisuhteissa. En ole kertakaikkiaan ymmärtänyt mikseivät he lähde kävelemään itselleen vahingollisesta tilanteesta. Eivätkö he tajua, että olisivat onnellisempia yksin ja myöhemmin jonkun toisen kanssa? Viimeisin parisuhteeni opetti hieman nöyryyttä tässä asiassa. Paskoja suhteita on monenlaisia ja syyt niissä pysymiseen ovat jokaisella omanlaisensa. Omien kokemusteni mukaan syitä voivat olla mm seuraavat:

* Mulkkuunkin tyyppiin voi rakastua. Rakastunut ihminen on niin huumaantunut, että hänestä tulee hetkeksi kuuro ja sokea monelle asialle. Lisäksi vastarakastunut on normaalia joustavampi ja sietää kumppaninsa epämiellyttäviä puolia jonkin aikaa paremmin kuin normaalisti. Rakastuminen on huumetta.

* Mulkku ei ole läpeensä paha ihminen ja mulkkuile 24/7. Joissain asioissa hän voi olla tuhat kertaa upeampi tyyppi kuin kaikki exät yhteensä. Jos päästää irti huonoista asioista, täytyy luopua myös niistä hyvistä. Tällaisessa tuuliviirikäytöksessä onkin jo manipuloinin ainekset kasassa.

* Jos oma itsetunto tai mielenterveys on syystä tai toisesta heikossa jamassa ihminen ei odota elämältä paljoa. Omanarvontunto on matala ja huonokin kohtelu menee kritiikittä läpi ihan normaalina elämään kuuluvana asiana.

* Kumppani on manipuloiva. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän laittaa kaikki suhteen ongelmat epäsuorasti sinun syyksesi ja puhuu itsensä ulos kaikesta vastuusta. Erityisesti jos itsetunto on jo valmiiksi hatara, manipulointi menee helposti läpi ja voi johtaa lopunkin itsetunnon romahtamiseen ja henkiseen uupumiseen. Tällöin ihmisellä ei ole aseita taistella tilannetta vastaan tai työvälineita purkaa sitä.

* Suhteet ja ihmiset muuttuvat ja tiiviissä suhteessa muutos ja sen syyt voivat jäädä kokonaan havaitsematta. Sitä saattaa syystäkin olettaa, että suhteen hyvät ajat tulevat taas takaisin jos niiden eteen tekee työtä. Terveessä suhteessa näin varmasti kävisikin, mutta jos ongelman juuret ovat syvällä ja mätiä, muutosta ei tule. Täytyy pettyä monta kertaa ennenkuin uskoo, että nykytilanne ei enää parane.

* Omat turvaverkot ovat hatarat tai olemattomat. Lähipiirillä ei ole ymmärrystä tilanteesta eikä kukaan osaa auttaa sinua näkemää tilannettasi ulkopuolisen silmin. Tai jos lähipiirissä ei ole ihmisiä joilta hakea turvaa ja joiden seurassa tuntee olonsa jälleen omaksi itsekseen ja tietää tulevansa hyväksytyksi. Nurkkaan ajettu ihminen tarvitsee jotain johon tarttua.

Itseäni auttoi valtavasti se, että pystyin puhumaan suhteestani avoimesti sellaisille läheisilleni joilla on tietoa tai omakohtaista kokemusta skitsofrenian kirjon häiriöistä. Sain varmuutta siihen, että en kuvittele kaikkea enkä ole itse syypää ongelmiin. Sain selityksiä tapahtumille ja sanoja ja määritelmiä poikaystäväni käytökselle.

Nyt tiedän, että kuka tahansa voi kaatua. Vahvakin ihminen voi palaa loppuun ja ajautua pohjalle. Mitä pidempään ongelmat kasautuvat, sitä vaikeammaksi niiden ratkominen käy. Kokemus opetti minua vaalimaan ystävyys- ja perhesuhteitani. Ihmiset tarvitsevat toisiaan.

Havaintoja epäterveestä avoimesta suhteesta II

Poikaystäväni mielenterveys rapistui tasaisesti suhteemme aikana. Huomasin muutoksen vasta kun riidoistamme tuli niin repiviä että aloin karulla tavalla tiedostaa olevani todella sairaassa tilanteessa. Hän muuttui epäempaattiseksi ja itsekkääksi ihmiseksi joka ei näe itseään ja tätä päivää pidemmälle. Avoimen suhteen ylläpitämänen muuttui siis käytännössä mahdottomaksi. Muutos tapahtui sen verran nopeasti, että sitä oli vaikea uskoa. Halusimme pahenevasta riitelystä huolimatta olla toistemme kanssa, meillä oli vielä vähän aikaa sitten ollut ihanaa yhdessä ja olimme tulleet hyvin läheisiksi. Aloimme kuitenkin molemmat voimaan pahoin toistemme kanssa.

Minä aloin vaatia rajoja, keskustelua, vastavuoroisuutta ja ennustettavuutta itseni suojaksi. Hän alkoi vaatia lupaa toimia täysin omapäisesti kaikilla elämän osa-alueilla. Kumpikaan ei saanut sitä mitä koki eniten tarvitsevansa. Kumpikaan ei pysty ymmärtämään toisen tarpeita, koska toisen tarpeet ovat psykoottisen ihmisen tarpeita ja toisen tarpeet tasapainoisen, joskin suhteen ongelmien ja muun elämäntilanteen vuoksi uupuneen ja masentunnen ihmisen tarpeita Joita toinen vähätteli sillä perusteella että ne ovat uupuneen ja masentuneen ihmisen tarpeita. Sairasta.

Tämän valossa olen havainnut seuraavaa. Mikäli suhde ei perustu selkeisiin sääntöihin ja yksitulkintaisiin rajoihin, kuten monogamiassa sekä joissain avoimissa suhteissa, se perustuu keskusteluun. Selkeät rajat määrittävät suhteen ja osoittavat sen olemassaolon. Jos näitä ei haluta syystä tai toisesta käyttää, jolloin suhteen rajat ovat joustavat, suhdetta luodaan ja ylläpidetään keskustelemalla. Raja tulee aina jossain vastaan ja mikäli sitä ei ole ennalta sovittu, se täytyy etsiä keskustelulla. Keskustelu on vastuun kantamista suhteesta ja jos keskustelua ei ole, suhdetta ei ole. Keskusteluyhteyden katketessa tai keskustelun unohtuessa osapuolten toiminta perustuu oletuksiin. Jossain vaiheessa tapahtuu jotain joka on oletuksen kanssa ristiriidassa. Tämä on pahimillaan jotain joka satuttaa ja pahasti.

Fake it untill you make it

Olen ryhtynyt aktiiviseksi Instagrammaajaksi. Tykitän Instaan kuvia muun muassa hyvistä hetkistä, kauniista maisemista, saavutuksistani ja harrastuksistani. Teen tämä kertoakseni itselleni tarinaa ihmisestä joka on vahva, onnellinen ja pystyvä. Kun katson kuvia alan hiljalleen uskoa niihin. Viime kuukausina kokemieni asioiden vuoksi olen uupunut, masentunut ja itsetuntoni on romahtanut. Elämässäni moni asia on oikeasti ihan helvetin hyvin, mutta mieleni vain tekee temppuja.

Jos siis olet koskaan tuntenut kateutta jonkun ihmisen elämästä hänen some -päivitystensä vuoksi, on hyvä muistaa, että iloisen Instagram -tilin takana saattaa olla epävarma ihminen.

Parisuhteessa psykoosin kanssa

Kirjoitin tämän tekstin helmikuussa erään riidan jälkeen, jonka seurauksena ymmärsin, että minun ei pitäisi seurustella tämän ihmisen kanssa. Meni kuitenkin vielä monta viikkoa, että pääsimme riidan jälkeen niin hyviin puheväleihin, että asiasta pystyttin keskustella. Ja siitä vielä muutama viikko molemminpuolista soutamista ja huopaamista, kunnes lopulta päätimme erota. Nyt päätin julkaista tekstin editoimatta.

---

Tekisi mieli vetää röökiä ja jäätelöä ketjussa. Mutta ei. Nyt on pidettävä itsestä huolta, nostettava pää pystyyn. Puoli vuotta kestänyt parisuhteeni on ollut ikäviä yllätyksiä täynnä. Avoimen suhteen haasteet tuntuvat kymmenkertaisilta kun tyyppi ei vaan saa hoidettua muita suhteita ja niistä kertomista riittävän proaktiivisesti ja hienovaraisella tavalla. Ensimmäisestä draamastamme kerroin tekstissä Kriisipäiväkirja ja kriisin jälkeisistä tunnelmista tekstissä Kielletty hedelmä.

Mulla on edelleen muutamaan otteeseen pudonnut leuka ja alkanut kyyneleet valua poikaystäväni puheiden perusteella. Tempaudun yhtäkkiä absurdeihin tilanteisiin joissa koen olevani aikuinen eksyneenä esiteinien maailmaan. Yrittäen väkisin vääntää tilannetta lähemmäs omaa todellisuuttani. Käyttäen voimani vain ollakseni heikompi seuraavassa taistelussa.

Nyt, puolen vuoden tuntemisen jälkeen, sain syypään parisuhteemme vaikeuksille: psykoosi. Poikaystävälläni on hoitamaton on-off psykoosi päällä koko ajan, koska hän ei halua syödä lääkkeitään säännöllisesti. Hänen todellisuudentajunsa voi horjua milloin tahansa. Kyseessä ei ole  ollut kovin räikeät ja ilmeiset harhat, kuten kuulo- tai näköharhat joten en ole tunnistanut käytöstä psykoottiseksi. Hän vain tulkitsee todellisia tapahtumia kaukaa haetusti.

Suhde on välillä ollut ihanaa, välillä kamalaa. Ja se on syönyt minua sisältä. Nyt tiedän miten ihminen pienennetään. Syyttämällä hänen heikkouksiaan kaikista ongelmista. Niitä puheita on helppo uskoa. Ja ne kuihduttavat sinut. Voisin olla katkera ja loukkaantunut, mutta hän ei ole paha. Hän on sairas. En tiedä miten suhtautuisin häneen. Hän on toiminut väärin minua kohtaan. Hän on saanut minut voimaan pahoin. Toisaalta säälin häntä, hän ei osaa muuta, hän ei pysty parempaan.

Havaintoja epäterveestä avoimesta suhteesta

Niin siinä sitten kävi että päädyin kokemusasiantuntijaksi siinä miten avoin suhde ei toimi. Taustalla vaikuttaa suhteen osapuolen vakavat mielenterveydelliset haasteet ja jonkinasteinen asperger, joten hirviöksi häntä ei tarvitse leimata. Olen ollut pitkään poissa tolaltani suhteen aikana ja sen jälkeen, mutta nyt pystyn jo hieman reflektoimaan tapahtumia ja analysoimaan suhdetta. Uskon, että kokemuksistani on hyötyä muille vastaavissa tilanteissa oleville tai avoimen suhteen haasteita pohtiville, joten pyrin kirjoittamaan kokemuksistani avoimesti ja rehellisesti blogiini. Sydämeni särkyy siitä, että en voi jakaa näitä ajatuksia ja käydä tarpeellisia keskusteluja exäni kanssa, joten niistä kirjoittaminen on terapeuttista.

Ensimmäinen konkreettinen ajatukseni aiheesta on seuraava. Jos parisuhteen osapuoli haluaa täyden vapauden siinä miten toimia muissa suhteissa, ilman että niistä tarvitsee käydä keskusteluja, kyse ei ole silloin seurustelusuhteesta. Mikäli suhteessa ei ole sovittuja selkeitä rajoja on seurustelu ennen kaikkea sitoutumista keskusteluun ja toisen tunteiden, tarpeiden ja elämäntilanteen huomioon ottamiseen. Rajat voivat olla joustavat ja muuttuvat, mutta aina jossain tulee raja vastaan. Mikäli parisuhteen osapuoli haluaa tehdä ihan mitä vaan, ihan milloin vaan ja ihan kenen tahansa kanssa ilman keskustelua, hän antaa seurustelukumppanilleen viestin siitä että tämä ei ole minkään arvoinen. Mikäli läheinen ihminen josta välität ja jota rakastat viestii sinulle, että et ole arvokas, alkaa se syödä itseluottamusta ja tuoda suhteeseen ja muille elämän osa-alueille uusia ongelmia.