Olen ollut kärkäs kritisoimaan sitä miten ihmiset pysyvät paskoissa parisuhteissa. En ole kertakaikkiaan ymmärtänyt mikseivät he lähde kävelemään itselleen vahingollisesta tilanteesta. Eivätkö he tajua, että olisivat onnellisempia yksin ja myöhemmin jonkun toisen kanssa? Viimeisin parisuhteeni opetti hieman nöyryyttä tässä asiassa. Paskoja suhteita on monenlaisia ja syyt niissä pysymiseen ovat jokaisella omanlaisensa. Omien kokemusteni mukaan syitä voivat olla mm seuraavat:
* Mulkkuunkin tyyppiin voi rakastua. Rakastunut ihminen on niin huumaantunut, että hänestä tulee hetkeksi kuuro ja sokea monelle asialle. Lisäksi vastarakastunut on normaalia joustavampi ja sietää kumppaninsa epämiellyttäviä puolia jonkin aikaa paremmin kuin normaalisti. Rakastuminen on huumetta.
* Mulkku ei ole läpeensä paha ihminen ja mulkkuile 24/7. Joissain asioissa hän voi olla tuhat kertaa upeampi tyyppi kuin kaikki exät yhteensä. Jos päästää irti huonoista asioista, täytyy luopua myös niistä hyvistä. Tällaisessa tuuliviirikäytöksessä onkin jo manipuloinin ainekset kasassa.
* Jos oma itsetunto tai mielenterveys on syystä tai toisesta heikossa jamassa ihminen ei odota elämältä paljoa. Omanarvontunto on matala ja huonokin kohtelu menee kritiikittä läpi ihan normaalina elämään kuuluvana asiana.
* Kumppani on manipuloiva. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän laittaa kaikki suhteen ongelmat epäsuorasti sinun syyksesi ja puhuu itsensä ulos kaikesta vastuusta. Erityisesti jos itsetunto on jo valmiiksi hatara, manipulointi menee helposti läpi ja voi johtaa lopunkin itsetunnon romahtamiseen ja henkiseen uupumiseen. Tällöin ihmisellä ei ole aseita taistella tilannetta vastaan tai työvälineita purkaa sitä.
* Suhteet ja ihmiset muuttuvat ja tiiviissä suhteessa muutos ja sen syyt voivat jäädä kokonaan havaitsematta. Sitä saattaa syystäkin olettaa, että suhteen hyvät ajat tulevat taas takaisin jos niiden eteen tekee työtä. Terveessä suhteessa näin varmasti kävisikin, mutta jos ongelman juuret ovat syvällä ja mätiä, muutosta ei tule. Täytyy pettyä monta kertaa ennenkuin uskoo, että nykytilanne ei enää parane.
* Omat turvaverkot ovat hatarat tai olemattomat. Lähipiirillä ei ole ymmärrystä tilanteesta eikä kukaan osaa auttaa sinua näkemää tilannettasi ulkopuolisen silmin. Tai jos lähipiirissä ei ole ihmisiä joilta hakea turvaa ja joiden seurassa tuntee olonsa jälleen omaksi itsekseen ja tietää tulevansa hyväksytyksi. Nurkkaan ajettu ihminen tarvitsee jotain johon tarttua.
Itseäni auttoi valtavasti se, että pystyin puhumaan suhteestani avoimesti sellaisille läheisilleni joilla on tietoa tai omakohtaista kokemusta skitsofrenian kirjon häiriöistä. Sain varmuutta siihen, että en kuvittele kaikkea enkä ole itse syypää ongelmiin. Sain selityksiä tapahtumille ja sanoja ja määritelmiä poikaystäväni käytökselle.
Nyt tiedän, että kuka tahansa voi kaatua. Vahvakin ihminen voi palaa loppuun ja ajautua pohjalle. Mitä pidempään ongelmat kasautuvat, sitä vaikeammaksi niiden ratkominen käy. Kokemus opetti minua vaalimaan ystävyys- ja perhesuhteitani. Ihmiset tarvitsevat toisiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti