Onko kaikki nyt vaan tylsää rutiinia yhteiskunnan normien sallimissa rajoissa? Olenko saavuttanut kaiken minkä voin elämässä saavuttaa? Eikö enää ole voimia ja mielikuvitusta yrittää mitään uutta? En ole enää nuori, joten olenko minä yhtään mitään? Sana "aikuinen" ei herätä kovin kiinnostavia mielikuvia.
Nuorempana ajattelin, että komikymppisenä elämä on ohi ja mitään ei voi enää tapahtua. Juuri nyt koen vahvasti, että elämä on tähän asti ollut harjoittelua. Viime vuodet oikein sellainen kenraaliharjoitus jossa tehdään kaikki virheet ja viime hetken muutokset. Ja nyt on aika alkaa elää sitä elämää.
Elämänkokemuksen myötä kasvanut itsetuntemus tekee elämästä hieman mutkattomampaa ja täydempää. Nuoruuden kokeilut ja rimpuilut ovat tuottaneet tietoa siitä kuka minä olen, mitä minä haluan, mikä tekee minut onnelliseksi ja millaisiin asioihin en enää tuhlaa energiaani. Vuosien suodatusprosessin tuloksena kädessä on jo muutamia helmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti