Muistatko vielä Latinorakastajan? Kerroin hänestä postauksissa Kerta kiellon päälle, Tinder -oivallus ja latinorakastaja, What happens in Finland, stays in Finland, "Kyllä sä oot taas sotkenu" ja Kun järki ja tunteet yrittävät leikkiä sovussa keskenään. Hän ei ole suinkaan kadonnut elämästäni. Itseasiassa hän teki comebackin tammikuun alussa kun päätin lähteä viettämään talvilomaani Atlantin toiselle puolelle.
Tapasimme hieman yli vuosi sitten. Kolmen viikon yhteisen seikkailun jälkeen
koitti päivä, joka oli printattu hänen paluulippuunsa. Väliimme iskeytyi
yksi manner ja yksi valtameri. Minulla kesti kuukausia toipua tästä lyhyestä, mutta intensiivisestä romanssista.
Nyt ku vihdoin tapasin Latinorakastajan uudelleen, jouduin samalla ikävöimään Suomeen jäävää poikaystävääni. Elämällä on julma huumorintaju.
En tiennyt mitä odottaa. Kun hän lentokentän parkkipaikalla otti lujan otteen toisella kädellä kaulastani, toisella hiuksistani, ymmärsin tasan tarkkaan miksi olin ikävöinyt häntä.
Vietimme ihania hetkiä yhdessä aina kun se oli mahdollista. Minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan ja tunteeni saavat vastakaikua. Hänen elämänsä ei ole juurikaan muuttunut: sama parisuhde samoine
ongelmineen. Se on hänen arkensa ja elämänsä, en tiedä uskaltaako
hän koskaan päästää siitä irti ja hypätä tuntemattomaan. Kokella tehdä asioita sillä perusteella, että hän itse haluaa niitä, ei sillä perusteella, mitä muut haluavat.
Loppupeleissä minulle jäi helpottunut olo. Meillä on edelleen omituinen suhde omituisissa olosuhteissa, mutta se ei enää tunnu vaikealta, joltain mysteeriltä joka kaipaa ratkaisua. Se tuntuu elämältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti