No okei onhan siinä toki tämä minua kummastuttava ja ärsyttävä normi: mies+nainen+avioliitto+kahdestaan asuminen+pari lasta -kuvio, joka hiertää minua samalla kun koko muu yhteiskunta käyttäytyy aivan kun se olisi maailman luonnollisin asia.
Joka tapuksessa, tässä nyt muutamia ensimmäisen jakson herättämiä rakentavahkoja ajatuksia.
Ihmisillä tuppaa olemaan tapana a) etsiä kumppania b) tietynnäköistä kumppania.
Uskon, että etsimisen sijaan hyvä itsetuntemus ja avoimuus ovat tie uusiin kivoihin ihmissuhteisiin. Elämä on sattumien sarja, usein myös iloisten sattumien! Eräs ohjelman aviomiehistä sanoi kivasti jotenkin niin että etsimisen sijaan hän tykkää ajatella altistavansa itsensä mahdollisuuksille.
Ja okei, myönnetään että viehätyn itsekin enemmän tummista miehistä kuin vaaleista, ja enemmän pitkistä kuin lyhyistä, mutta valitettava fakta on se, että näillä piirteillä ei ole mitään tekemistä ihmisen persoonallisuuden ja arvomaailman kanssa. Let's deal with it.
Ensitreffit alttarilla ohjelmassa ohitetaan kätevästi moiset typeryydet ja kahlataan suoraan syvään päähän: elämänvalintoja ohjaaviin arvoihin, elämäntapoihin ja tunteisiin. Erään ystäväni mielestä tämä on skeidaa ja että tieteen avulla ei voi tehdä rakkautta. Minä taas uskon vahvasti, että elämänarvojen ja elämäntyylien vertailu on juuri oikea tapa löytää sopivat kumppanit.
Yksi tärkeimmistä asioista ohjelman parinhakumetodissa on kuitenkin se, että se saattaa yhteen ihmisiä jotka haluavat sitoutua ja haluavat rakentaa pitkän suhteen jonkun kanssa. He eivät kokeile suhdetta vaan haluavat keskittyä siihen. Luin joskus (en muista mistä, varmaan jostain tosi epätieteellisestä artikkelista mutta silti), että ihastumiseen vaikuttaa mm. oma elämäntilanne, että sopivankin ihmisen voi tavata väärään aikaan.
Jään jännityksellä odottamaan parien ensikohtaamisia alttarilla ja suhteiden kehittymistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti