Latino, jonka piti olla täydellinen panosuhde, josta tulikin ihastus, joka johti fyysisen puolen lisäksi henkisesti erittäin intensiiviseen suhteeseen, lähti Suomesta kuukausi sitten. Viestittelemme edelleen joka päivä. Olen edelleen voimakkaasti ihastunut häneen ja hän on alkanut käyttää minusta sanaa darling.
Suhteellemme on samaan aikaan useita määritelmiä, eikä kuitenkaan yhtään oikeasti sopivaa. Meillä on kaukosuhde joka on salasuhde. Me emme ole pari, mutta emme voi sanoa myöskään tapailevamme, koska se on tavallaan mahdotonta. Meillä oli seksisuhde, mutta sekin on tällä hetkellä tavallaan mahdotonta. Lähettelemme kuitenkin toisillemme alastonkuvia ja eroottisia viestejä. Suhteemme eteni pikavauhtia jonnekin ihan helvetin syvälliselle tasolle ja kuitenkaan emme tunne toisiamme kovin hyvin. WhatsAppin ja Skypen avulla tutustumme lisää ja vaalimme tätä omituista sala-, kaukosuhdettamme, jonka tulevaisuudennäkymät ovat niin iso kysymysmerkki, että en jaksa enää katsoa eteenpäin.
Jonkin aikaa jaskoin piinata Latinoa siitä, että mitä helvetti hän elämältään oikeasti haluaa. Tasaisen, turvallisen ja sosiaalisessa piirissään, sekä kulttuurissaan hyväksytyn parisuhteensa kotimaassaan, vai järjettömän, intohimoisen, epäselvän ja epävakaan suhteen toisella puolella maailmaa asuvan puolituntemattoman ihmisen kanssa? Oikeastaan on ihme, ettei hän ole jo luovuttanut meidän suhteen ja palannut tuttuun ja turvalliseen, vaan hakkaa edelleen päätään seinään tämän mahdottoman kysymyksen äärellä.
Mä olen nyt toistaiseksi hyväksynyt itseni likaiseksi salaisuudeksi Latinon elämässä. Mikäli hän tekee siirtoja asian suhteen, hän varmasti niistä minulle kertoo ja pelaan sitten niillä korteilla jotka seuraavalle kierrokselle jaetaan. Tai ehkä jonkun uskonnon jumala säälii meitä ja järjestelee jonkun pikku ihmeen suhteemme eduksi. Mitä tahansa tapahtuu, se tuskin tulee noudattamaan mitään ennustettavaa logiikkaa. Joten minä pudotan nyt aseeni ja keskityn ottamaan ilon irti elämän järjettömyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti