"If you love something, set it free. If it comes back, it´s yours. If it doesn´t, it never was."
Minun, kenties utopistinen, suhdeihanteeni on suhde joka on täysin vapaa määritelmistä ja oletuksista. Se perustuu voimakkaaseen tunteeseen, rehellisyyteen, kunnioitukseen sekä suhteen osapuolten vapaaseen tahtoon ja itsetuntemukseen.
Siksipä olen kipuillut seuraavien kysymysten kanssa. Jos määrittelen uuden ihmissuhteen, alanko katsoa suhdetta ja ihmistä jonkun tietyn kaavan kautta? Pilaako se kaiken? Miksi ylipäätään haluan määritelmän? Minkä määritelmän haluan ja mitä tarkoitusta se palvelee?
Olenkin onnistuneesti vältellyt Leikkikaverin määrittelemistä tähän asti, mutta nyt alkaa hangata vastaan. Haluan määritelmän. Ei, haluan keskustelun. Keskustelun siitä, että on ylipäätään olemassa suhde ja millaisia asioita suhteeseen liitetään ja millaisia ei. Nyt minun täytyy vaan uskaltaa aloittaa tämä keskustelu.
Ja minäpä satun olemaan paska keskustelemaan suhdeasioista suhteen toisen osapuolen kanssa. Ja tämäpä sattuu olemaan isoin ja tärkein asia mitä minun täytyy itselleni opettaa mikäli edes yritän luovia kohti suhdeutopiaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti