sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Sukupuoli ja sen määrittäminen

Törmäsin juuri tähän pari vuotta vanhaan Hesarin kirjoitukseen sukupuolen määrittelemisestä ja halleluja! Tämä selittää aika paljon.

Ihmisen sukupuoli on tulkinnanvarainen asia

Jutun juoni on tämä:

Ihmisen biologisen sukupuolen voi määrittää ainakin kahdella tavalla. Mikäli määritys tehdään kromosomeista, useimmat meistä voidaan jakaa kahteen ryhmään. Jos kromosomeja on kaksi samanlaista (XX), kyse on naisesta, ja mikäli kromosomit ovat eri paria (XY), kyseessä on mies. XX-naisilla toinen X-kromosomi lakkaa yleensä toimimasta jo sikiöaikana, mutta miehen ainoa X-kromosomi pysyy aktiivisena.

Tätä on käytetty hyväksi muun muassa urheilussa: urheilijan suun limakalvolta otetaan näyte, josta tutkitaan toimimattomien X-kromosomien määrä verrattuna toimiviin. Käytännössä X-kromosomit käyttäytyvät kuitenkin hyvin eri tavalla eri kudoksissa. Kromosomeja voi myös puuttua tai olla liikaa. Esimerkiksi tyypit X0 (toinen sukupuolikromosomi puuttuu), XXY ja XYY ovat varsin yleisiä.
Sukupuolen määrittämisen kromosomien perusteella tekee vieläkin haastavammaksi se, että toimimaton X-kromosomi voi jossain elämänvaiheessa alkaa uudestaan toimia. Tavallaan sukupuoli voi siis muuttua elämän aikana.

Nykyään tiedetään myös, että XX-tyyppisellä ihmisellä, jonka siis pitäisi olla nainen, voi olla täysin toimivat miehen sukuelimet ja päinvastoin. Tästä pääsemmekin yritykseen määritellä sukupuoli ulkoisten tunnusmerkkien mukaan.

Ulkoisten piirteiden mukaan suurin osa meistä on syntyessään määritelty tytöksi tai pojaksi. Osalla sukupuolen tunnistus sukuelimistä on kuitenkin mahdotonta, sillä vauvalla voi olla tunnusomaisia piirteitä molemmista sukupuolista.

Joskus vauva voi näyttää selvästi tytöltä, mutta myöhemmin elämässä selviääkin, että hänellä on myös esimerkiksi kivekset. Joskus lapsi voi elää tyytyväisenä tyttönä tai poikana koko elämänsä, vaikka tarkempi tutkimus paljastaisi hänen olevan enemmän toista sukupuolta.

Toisinaan lapsi varttuessaan tuntee voimakkaasti kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Joskus tutkimus osoittaakin, että hänellä on enemmän toisen sukupuolen ulkoisia piirteitä tai kromosomeja.
Voi kuitenkin olla, että sekä kromosomaaliset että ulkoiset tunnusmerkit määrittelevät henkilön pojaksi mutta hän tuntee silti olevansa tyttö (tai päinvastoin).

Mäkin oon koko ikäni ihan tyytyväisenä ollut nainen. Toki kohtalaisen vittuuntunut ahtaisiin sukupuolirooleihin, joten elellyt iloisesti jossain niiden reunamilla. Kokenut itseni hyvin maskuliiniseksi, mutta ihan mukisematta naiseksi. Mutta enhän mä itsekään voi lopulta olla täysin varma olenko nainen?

Lopuksi vielä jutun herkullisin ajatus:  

Väitämmekin, että aikojen saatossa niin kirkoissa kuin maistraateissakin on vihitty avioliittoon samaa sukupuolta edustavia ihmisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti