Törmäsin juuri tähän pari vuotta vanhaan Hesarin kirjoitukseen sukupuolen määrittelemisestä ja halleluja! Tämä selittää aika paljon.
Ihmisen sukupuoli on tulkinnanvarainen asia
Jutun juoni on tämä:
Ihmisen biologisen sukupuolen voi
määrittää ainakin kahdella tavalla. Mikäli määritys tehdään
kromosomeista, useimmat meistä voidaan jakaa kahteen ryhmään. Jos
kromosomeja on kaksi samanlaista (XX), kyse on naisesta, ja mikäli
kromosomit ovat eri paria (XY), kyseessä on mies. XX-naisilla toinen
X-kromosomi lakkaa yleensä toimimasta jo sikiöaikana, mutta miehen ainoa
X-kromosomi pysyy aktiivisena.
Tätä on käytetty hyväksi muun muassa urheilussa: urheilijan
suun limakalvolta otetaan näyte, josta tutkitaan toimimattomien
X-kromosomien määrä verrattuna toimiviin. Käytännössä X-kromosomit
käyttäytyvät kuitenkin hyvin eri tavalla eri kudoksissa. Kromosomeja voi
myös puuttua tai olla liikaa. Esimerkiksi tyypit X0 (toinen
sukupuolikromosomi puuttuu), XXY ja XYY ovat varsin yleisiä.
Sukupuolen
määrittämisen kromosomien perusteella tekee vieläkin haastavammaksi se,
että toimimaton X-kromosomi voi jossain elämänvaiheessa alkaa uudestaan
toimia. Tavallaan sukupuoli voi siis muuttua elämän aikana.
Nykyään
tiedetään myös, että XX-tyyppisellä ihmisellä, jonka siis pitäisi olla
nainen, voi olla täysin toimivat miehen sukuelimet ja päinvastoin. Tästä
pääsemmekin yritykseen määritellä sukupuoli ulkoisten tunnusmerkkien
mukaan.
Ulkoisten piirteiden mukaan
suurin osa meistä on syntyessään määritelty tytöksi tai pojaksi. Osalla
sukupuolen tunnistus sukuelimistä on kuitenkin mahdotonta, sillä
vauvalla voi olla tunnusomaisia piirteitä molemmista sukupuolista.
Joskus
vauva voi näyttää selvästi tytöltä, mutta myöhemmin elämässä
selviääkin, että hänellä on myös esimerkiksi kivekset. Joskus lapsi voi
elää tyytyväisenä tyttönä tai poikana koko elämänsä, vaikka tarkempi
tutkimus paljastaisi hänen olevan enemmän toista sukupuolta.
Toisinaan
lapsi varttuessaan tuntee voimakkaasti kuuluvansa toiseen sukupuoleen.
Joskus tutkimus osoittaakin, että hänellä on enemmän toisen sukupuolen
ulkoisia piirteitä tai kromosomeja.
Voi kuitenkin olla, että sekä
kromosomaaliset että ulkoiset tunnusmerkit määrittelevät henkilön
pojaksi mutta hän tuntee silti olevansa tyttö (tai päinvastoin).
Mäkin oon koko ikäni ihan tyytyväisenä ollut nainen. Toki kohtalaisen vittuuntunut ahtaisiin sukupuolirooleihin, joten elellyt iloisesti jossain niiden reunamilla. Kokenut itseni hyvin maskuliiniseksi, mutta ihan mukisematta naiseksi. Mutta enhän mä itsekään voi lopulta olla täysin varma olenko nainen?
Lopuksi vielä jutun herkullisin ajatus:
Väitämmekin, että aikojen
saatossa niin kirkoissa kuin maistraateissakin on vihitty avioliittoon
samaa sukupuolta edustavia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti