Vietin sunnuntai-illan niinkuin sinkun kuuluu. Yksin hömppäleffan ja roskaruuan parissa. Tunsin välittömästi itseni hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa. Odotusten täyttäminen on palkitsevaa.
Sinkkuelämää -elokuva oli taattua hömppää ja extended cut -versio takasi sen, etten jäänyt paitsi yhdestäkään epärealistisesta juonenkäänteestä. Opin muun muassa että yöpuvun kanssa käytetään kaulakorua, ja että pienen vaatekomeron tilalle voi rakentaa huoneen. Mahdollista tulevaa parisuhdetta varten nappsin talteen vinkin suuttua siitä, että kumppani on joutunut jäämään ylitöihin.
Leffa oli ihan hauskaa ajanvietettä ja mukasyvällinen romantiikkahömppäkin meni ihan hyvin alas, koska olin erittäin lamauttavassa darrassa, mutta se tolkuton materialismi ja rahan, ennenkaikkea sen kuluttamisen, korostaminen oli aika karmeaa katsottavaa.
En suosittele katsomaan, jos olet intensiivisellä feminismitripillä, voi tulla pahaa jälkeä. Toisaalta, voit myös blokata leffasta kaiken muun ja fiilistellä Samanthaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti